sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Kotona taas

Käytiin pääsiäislomailemassa Suomessa, mutta nyt ollaan taas oltu viikon verran kotona. Suomessa ei nyt pahemmin tullut hevosteltua, mitä nyt kävin toki katsomassa Ypäjän winter festival-kisoja, oripäiviä, kenttäratsastusta sekä issikkammaastossa kaverin kanssa... Oli mukavaa joskin aikamoisen kylmä!

Tädit ja ponit
Kotiinpaluu ei sitten ollutkaan niin miellyttävä. Kukaan ei ensinnäkään ollut tietenkään "ehtinyt" putsata karsinoita kertaakaan koko kahden viikon aikana (niihin oli siis toki viskottu varsin avokätisesti pahnoja, eli ei hevoset nyt  pelkän sonnan keskellä joutuneet seisoskelemaan) ja karsinoiden tyhjentämisessä olikin sitten muuten aikamoinen homma... auts. No saatiin se kuitenkin hoidettua (onneksi miehellä oli pääsiäisloma, kukapa nyt ei haluaisi viettää lomaansa karsinoita tyhjentäen...? :D).

Ikävämpi juttu taas oli se, että Consens oli onnistunut jotenkin telomaan itsensä tarhassa. Mies oli tarhannut sen ja vaikka sanoin ehkä sata kertaa että Consensin aikamiespoikaryhmä EI voi olla yhdessä tarhassa (heitä on siis kolme ruunaa jotka viihtyvät ihan hyvin yhdessä laitumella, mutta tarhassa on liian ahdasta) eikä niitä saa kaikkia yhteen laittaa niin yllätys, ei ollut mennyt perille. Kukaan ei nähnyt mitä pojat siellä oikein puuhasivat mutta joka tapauksessa Consens oli ilmeisesti onnistunut jotenkin solmiutumaan tarhan metalliseen porttiin koska se oli täysin mutkalla ja Consens liikuntakyvytön. Kouluvalmentaja D. sanoi että se ei meinannut päästä tarhasta talliin asti. Mitään näkyviä vammoja ei ollut ja kun tulin viikkoa tapauksen jälkeen kotiin ei se edes ontunut enää varsinaisesti, mutta jo valmiiksi heikon selkänsä on ilmeisesti jotenkin taas niksauttanut. Muutama vuosi sittenhän se kaatui trailerissa riekkuessaan ja jäi jumiin toisen hevosen jalkoihin ja on sen jälkeen ollut hiukan selkäongelmainen, mitään normaalissa ell-tutkimuksessa tai röntgenissä näkyviä vammoja ei tullut mutta eiköhän siellä jotain ole kuitenkin yhä siitäkin tapauksesta vielä vinksallaan. Jahka taloustilanne antaa periksi pitäisi jonkinlainen nikamanniksauttaja tilata sitä käsittelemään.

No nyt se voi kuitenkin taas ihan hyvin, tänään juoksi mielestäni liinassa ihan normaalisti. Kun vain joskus olisi aikaa yritän ensi viikolla kampeutua selkään. Ärsyttää kun ennen lomaa se alkoi jo pikkuhiljaa mennä paremmin ensimmäistä kertaa raskaustaukoni jälkeen, ja nyt se on sitten taas seissyt kolme viikkoa ja mahdolliset selkäkivut vielä päälle.

Tästä syystä ratsastusharrastukseeni hieman turhautuneena innostuin juoksuttamaan meidän Pina-ponia kahdella liinalla ja se meni välillä oikein hienosti. Jälleen, kun vain olisi sitä aikaa... voisi tehdä kunnolla töitä tuonkin kanssa. Kaveri tulee syksyllä opettamaan Anteroa ajolle ja mietin pitäisikö Pinaakin kokeilla. Sillä ei ole koskaan ajettu ja se on toki jo 12, mutta aika fiksu ja hyvätapainen, ja toisaalta eipä se Anteroa isompi juuri ole (no mahan seudulta kyllä) joten onhan se nyt jonkin verran helpompi pitää käsissä vaikka vähän hermostuisikin. Ei nyt kokeilemalla ainakaan paljoa häviä, olisi sitten sillekin jotain puuhaa. En mene takuuseen että meidän lapsista muut innostuvat ratsastuksesta ja jos esikoinen kasvaa samaa vauhtia kuin tähän asti, on hän parin vuoden päästä ponille liian iso. Pina on joka tapauksessa loppuelämänsä meillä (ellei sitten joku naapurissa asuva kaveri tarvitse joskus lastenponia) koska se on puoliksi sokea niin ei lähdetä vieraille myymään ja sillä nyt kuitenkin on normaalioloissa aika monta elinvuotta jäljellä vielä sittenkin, kun poika siirtyy isompiin ratsuihin.


Viikon päästä onkin sitten hannoverilaisten eliittihuutokauppa. Olisi kiva mennä katsomaan mutta en jaksa lähteä lapsikatraan kanssa sinne, etenkin kun tungos lienee aikamoinen. Meiltähän on mukana kaksi hevosta, nelivuotias Silberschmied-ruuna joka sai huutokauppaan nimekseen Scirocco sekä tammikuinen tammavarsa Stolzenbergistä. Ja on nyt pakko mainostaa sen verran että tuo ruuna on aivan upea hevonen ja oikeissa käsissä sille ei varmasti kouluhevosena kovin äkkiä tule rajat vastaan. Se ei näytä videolla kovin ihmeelliseltä koska sillä on tylsästi vain puhtaat, erinomaiset liikkeet eikä se sinkauttele jalkojaan näyttävästi joka ilmansuuntaan, mutta sillä on hienosti toimiva takaosa ja ennen kaikkea mahtava luonne. En usko että se tulee olemaan kovin kallis koska ostajissa on kuitenkin harvoin niitä, jotka tunnistavat varsinaista laatua "näyttävyyden" rinnalla ja toki kyseessä on iso ja hitaasti kehittynyt hevonen jolla ei ole vielä juurikaan lihasvoimaa esittää edes tämänhetkistä tasoaan kovin hyvin. Onneksi sen omistajalle ei rahalla niinkään ole merkitystä, toivottavasti se päätyisi jollekin lahjakkaalle ratsastajalle joka ymmärtää kouluttaa sen kunnolla, vaikka se vähän kauemmin kestääkin.

Loppuun vielä Anteron terkut, kevättä odotellessa...


4 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Vau miten kiva pakkaus tuo Scirocco! Jos olisi heppatarve ajankohtainen niin olisi kovin passelin oloinen kun ei ole liian iso ja nuo askellajit on tosiaan niin priiman puhtaat. Ei varmasti ole tällä tahtiongelmia?

Pauliina kirjoitti...

Ei ole tahtiongelmia ja on todella fiksu ja hyvätapainen herrasmiespoika. Osaa itsekin miettiä miten jalkansa asettelee ja liikkuu sitten sen mukaan.

Ja uskoisin että tuolle saa kyllä siellä isommilla areenoilla vaadittua näyttävyyttäkin vielä liikkeisiin, on hyvin oppivainen ja yritteliäs.

Saa nähdä mihin hintaan menee, onhan tuolla niitä paljon näyttävämpiä liihottelijoita sekä sitten sellaisiakin joilla on jo kilpailtu, joten ei varmasti ole kalleimmasta päästä. Ne jotka sitä ovat käyneet kokeilemassa ovat kyllä käsittääkseni kaikki tykänneet siitä, mutta eihän sitä sitten koskaan etukäteen tiedä paljonko kukin lopulta haluaa millaiseen hevoseen sijoittaa.

Staka kirjoitti...

Ihanaa että kirjoitit taas! Meinasin jo luopua toivosta uusien päivityksien suhteen!

Pauliina kirjoitti...

:D