Viikonloppu!

On ollut jotenkin niin raskas viikko, että viikonloppu tulee kyllä enemmän kuin tarpeeseen... Ihanaa!

Mies on Itävallassa kisoissa, apupoikana tosin vain kun pomonsa kisaa. Minä olen yrittänyt ehtiä töiden jälkeen pikaratsastaa Consensia ennen lasten hoidosta hakemista, mikä ei ole oikein onnistunut. Inhoan kellon kanssa ratsastamista, ja etenkin inhoan sitä jos on pakko lopettaa silloin kun tuntuu ettei ole vielä valmista. En jyystä joka kerta puoltatoista tuntia vaan voin lopettaa myös vartin ratsastuksen jälkeen jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, mutta ärsyttää jos aika loppuu kesken. Eilen oli todella kuuma joten ratsu oli aika veltto, mutta meni kyllä muuten ihan kivasti. Tänään tuli kesken kaiken ihan hirmuinen ukkoskuuro ja vaikka pelastauduin maneesiin, ei siellä voinut oikein keskittyä hommiin koska heppaherran keskittyminen hiukan häiriintyi peltikatolle sataneista rakeista... :D Tämän päiväinen ratsastus jäi siis lähinnä verryttelyksi. Huomenna tallityöntekijä käy sän salliessa vähän maastossa kävelemässä ja sunnuntaina koitan juoksuttaa, jos muksut ovat sellaisella tuulella että se onnistuu.

Töissä taas on sujunut omalta osaltani oikeastaan varsin hyvin, siellä vain on sitten niin paljon muita rasittavia asioita. Mutta minun ratsastettavani ovat menneet mukavasti, ja mikä hienointa, jäykkistamma on melkein myyty! Toivottavasti eivät muuta enää mieltään, olisi hienoa jos se saisi uuden kodin. Sen vääntäminen ei ole kovin palkitsevaa koska siitä ei vain tule yhtään mitään, pomo inhoaa sitä ja minua ärsyttää ratsastaa sillä siksi, että mielestäni sen terveydentila ei oikein salli väkisin vääntämistä, harmittaa tapella sen kanssa kun se on kuitenkin luonteeltaan yritteliäs ja kiltti hevonen eikä mikään pissapää. Ostajaehdokkaat ovat ihan harrastajia, ja luulisin että vähän toisenlainen paikka olisikin jäykkistammalle omiaan. Omistajallenkaan siitä ei oikein ole kuin harmia, omistaja itse ei voi sillä ratsastaa joten siitä on hänelle pelkkiä kuluja.

Töissä yleinen ilmapiiri joskus aiheuttaa lievää henkistä väsymystä. Siellä on ehkä vain liikaa ihmisiä liian pienellä alueella :D En ymmärrä ihmeellisiä riitoja naurettavista asioista, toisessa blogissa taisinkin kertoa, että jäykkistamman omistaja sekä eräs toinen kilpaileva hevosenomistaja eivät voi edes tervehtiä toisiaan, ja käyttytyvät ylipäätään kuin sitä toista ei olisi olemassa. Molemmilla on neöjä hevosta joten he tietenkin ovat paljon paikalla, kiertävät myös samoissa kisoissa ja toivovat niissä toisilleen epäonnea. Minulla ei ole mitään kumpaakaan vastaan, itse asiassa pidän molemmista kovastikin, en vain oikein ymmärrä tuollaista aikuisilta ihmisiltä. Jäykkistamman omistaja on tosin yleisesti tallilla ja muutenkin seudun hevospiireissä varsin ei-pidetty, syynsä ehkä kullakin mutta itse en voi hänestä sanoa mitään pahaa, on ehkä sitten sellainen ihminen jonka kanssa monen on vaikea tulla toimeen, mutta itse tulen yleisestikin varsin hyvin toimeen hänen kaltaistensa ihmisten kanssa.

No näiden riitapukarien lisäksi jäykkistamman omistajan perhekuviot ovat sitten oma lukunsa. Hänellä on siis myös tytär, joka on vieläpä ihan erityisen lahjakas ratsastaja, ja pärjännyt kilpailuissa hienosti. Tällä tytöllä vain on virallisesti mielenterveysongelmia, todellisuudessa ehkä lievä laiskuus ja mielenkiinnon puute. Joka tapauksessa hän ei oikeastaan voi ratsastaa kuin kilpailuissa, eikä välttämättä niissäkään aina, ja jos esim. pomoni sattuu kysymään ehtisikö tyttö ratsastaa joskus viikollakin, tämä saa paniikkikohtauksen ja joutuu olemaan seuraavat kaksi päivää sairaslomalla koulusta. Liikaa paineita näet... Asiaa ei hirveästi helpota se, että tytön isä (eli tämä jäykkistamman omistaja) ja äiti käyvät parhaillaan oikeudessa läpi äärimmäisen riitaisaa avioeroa ja kommunikoivat keskenään vain asianajajan välityksellä, ja tämä äiti ei halua että tyttö ratsastaa ollenkaan. Joka tapauksessa silloin harvoin kun tämä tyttö sattuu olemaan tallilla (mitä ei kovin usein tapahdu, koska hän siis sairastuu siitä ajatuksesta, että olisi pakotettu ratsastamaan, minkä lisäksi hänen äitinsä ei suostu tuomaan tyttöä tallille eikä anna myöskään isän hakea tätä, joten jonkun muun pitää käydä tyttö hakemassa ja viemässä. Tyttö on kyllä jo täysi-ikäinen ja käynyt autokouluakin, mutta ei vielä henkisesti valmis ajokokeeseen, oma auto hänellä on tosin ollut jo vuoden) pitää jokaisen suunnillen varoa ettei katso väärään aikaan väärään suuntaan, ettei tyttö saa jonkinlaista sairaskohtausta.

No joo, itse tytön kannalta toki myös aika surullista, mutta täytyy sanoa että silti koko teatteri välillä vähän ärsyttää. Tyttö itse on ihan mukava ja fiksu, ja tosiaan todella taitava ratsastaja, mutta en oikein ymmärrä mitä järkeä koko touhussa on tällaisena.

Lähestulkoon päinvastainen ongelma on sitten eräällä toisella perheellä, jossa tytärkin on saman ikäinen... Heillä on kaksi tytärtä joista vanhempi on kilpaillut ihan hyvällä menestyksellä, mutta (jostain käsittämättömästä syystä...) lopettanut ratsastuksen sittemmin kokonaan. Molemmilla tytöillä oli omat hevoset, ja etenkin tämä nuorempi oli äärimmäisen kiintynyt omaansa. Kävi kuitenkin sen verran ikävästi, että (nuori) hevonen kompastui jalkoihinsa ja kaatui tytön päälle niin, että tämä sai kallonmurtuman ja pahan aivoverenvuodon, josta toipumiseen meni yli vuosi. Tyttö aloitti kuitenkin ratsastuksen aikanaan uudestaan, mutta isä kielsi häntä missään nimessä ikinä koskemasta tähän kyseiseen hevoseen, ja koska isosisko joka oli paikalla onnettomuuden sattuessa, oli traumatisoitunut ja lopettanut ratsastuksen, sai tämä nuorempi sisko sitten isosiskon hevosen. Ja no, ei pärjää sen hevosen kanssa alkuunkaan. Hevonen on noin muutenkin täysin hermoheikko, kova stressaamaan, ei syö oikeastaan mitään (ja näyttää laukkahevoselta, rasvaprosentti on ehkä 0,1) eikä toimi ratsastaessa alkuunkaan, etenkin kun tämä kyseinen tyttö on aina pitänyt enemmän sellaisista täysin toisenlaisista hevosista. Vanhemmat vaativat tytöltä kilpailumenestystä koska ovat panostaneet harrastukseen niin paljon, ja sitä menestystä ei tule. Pari viikkoa sitten tytön valmentaja (mieheni valmentaa kyseisellä tallilla muita kilpailevia ratsastajia, mutta ei tätä, koska tytön isä oli aikanaan sitä mieltä että mieheni on osasyyllinen tytön onnettomuuten, koska oli kaksi vuotta aikaisemmin sisäänratsastanut kyseisen hevosen :D) haukkui tämän aivan maan rakoon, minkä jälkeen tyttö ei halunnut enää mennä valmennukseen, mistä taas hänen vanhempansa raivostuivat ja nyt hevonen on ilmeisesti lähdössä myyntiin.

Mainittakoon että näille vanhemmille menestys tarkoittaa voittoja (mitä se isosisko aikanaan saavutti), ei tämä tyttö nyt mikään totaalisen surkea ratsastaja ole, vaan esim. viimeisissä kilpailuissa sai 140-luokasta yhden pudotuksen, eikä se nyt mielestäni ole aivan luokattoman huono suoritus 18-vuotiaalta, joka on pari vuotta sitten opetellut kävelemään ja puhumaan uudelleen. Tässä ratsastelun lomassa tyttö kuitenkin valmistautuu myös lääkiksen pääsykokeisiin.

Näiden lisäksi on sitten toki vielä kymmenen muuta ihmistä joilla on vähän jotain hampaankolossa jotakuta toista kohtaan, ja jotenkin koko tämä kaikki turhanpäiväinen kyräily ja vihanpito milloin ketäkin kohtaan on kovin tunnelmaa heikentävää. En ole ehkä vain tottunut, kun olen aiemmin ollut lähinnä kilpa- tai myyntitalleilla joilla ei ole ollut muuta vakioporukkaa kuin työntekijät, jotka taas eivät ole jaksaneet kehittää mitään työhön kuulumatonta draamaa. :D