Vauhdikasta menoa

...oli tarjolla tänään, niin kuin eilen vähän arvelinkin. Hepalla oli vapaapäivä takana ja tänään oli ihan hirveä tuuli (kentänlaidan pusikko meinasi ihan oikeasti käydä meidän päälle) ja kentän vieressä nuoret heppakaverit meni pierupukkiloikkaa tarhoissa. Keskityin siis lähinnä siihen että pysyin kyydissä ja heppa sai liikuntaa, mies hoitakoon huomenna sitten taas sen varsinaisen Ratsastuksen :D Perjantaina taitaa olla taas kisat mutta tällä kertaa en edes yritä ehtiä katsomaan, enkä taida kyllä ehtiä ratsastamaankaan koko viikolla, kun pitää välillä keskittyä noihin muihin harrastuksiin (ja jossain välissä täytynee käydä hiukan töissä ja lapsiakin viihdyttää).

Itsellä lienee huomenna töissä tiedossa taas vähemmän vauhdikasta mutta sitäkin hikisempää jumputusta edellisessä postauksessa mainitulla hieman työteliäällä tammalla. Kyseessä on itse asiassa sama hevonen, joka viime syksynä aloitti minun noin puoli vuotta kestäneen sairastelukierteeni... Ja kyseessähän ei ollut sen villimpi asia kuin että hevonen hyppäsi jalkani päälle (siis hyppäsi, ei vähän kuopaissut) mutta jalkavamman tulehtuminen aiheutti erään toisen tulehduksen, mikä vaati leikkauksen, leikkauksesta tuli kolmas vaiva mikä taas vaati toisen leikkauksen ja siinähän se syksy ja talvi kuluikin. Sairaalassa ollessani kaikki lääkärit olivat äärettömän kiinnostuneita siitä, että hevonen oli tosiaan hypännyt jalalleni ("ihan sellainen iso hevonen? Sellainen jolla on metalliset kengät?") ja kertoivat asiasta ihan haltioissaan eteenpäin niin, että jalkaani kävivät ihailemassa myös sellaiset lääkärit, joilla ei ollut asian kanssa muuten mitään tekemistä, he vain eivät olleet koskaan kuulleet että hevonen (kyllä, ihan sellainen iso ja metallikenkäinen) voi astua jalalle :D

Mutta tykkään kyllä siitä tammasta, vaikka täytyy sanoa että sillä ratsastaminen nyt ei ole mikään nautinto. Se on kuitenkin yritteliäs ja positiivinen hevonen, ja sellaisista pidän oikeastaan aina. En jaksa tapella sellaisten hapannaamojen kanssa, jotka ihan vain periaatteesta vastustelevat joka asiassa sen minkä pystyvät, ja tämä tamma nyt ei itse voi tietenkään mitään sille, että ensinnäkin sen rakenne on suorastaan katastrofaalinen ratsuhevoseksi, ja että se on ratsastettu ihan väärin varmaan alusta alkaen. Oikeastaan omistaja haluaisi myydä sen, mikä ei nyt kuitenkaan ehkä tule olemaan ihan helppo juttu.

Kyseinen hevonen onkin erinomainen aasinsilta seuraavaan aiheeseen, nimittäin Totilakseen :D No myönnetään, Totilas ei ehkä tule ensimmäisenä tästä hevosesta mieleen... Eikä tarvitsekaan, ne kun eivät mitenkään liity toisiinsa, vaan Totilas tulee kesällä meidän "kyläkilpailuihin" (no joo, ovat ne Saksan mestaruuskilpailut, eli kyseessä ei ole mitkään puskakisat, mutta ne siis järjestetään nykyään aina täällä keskellä korpea, vajaan 10 kilsan päässä meiltä). Vaikka en tuon tason kouluratsastuksesta kauheasti ymmärrä niin Totilas on silti minutkin hurmannut ja täytyyhän se nähdä kun melkein takapihalla kerran kilpailee. Kyseisessä kilpailussa (Saksan mestaruuskilpailu on pakollinen karsintakilpailu EM-kisoihin) nähdään myös Totilaksen ja Matthias Rathin ensimmäinen Kür. Heidän kisadebyyttinsähän oli suunniteltu ensi viikonlopulle, mutta se siirtyy Totilaksen kaviopaiseen hoitoon käytetyn lääkityksen vuoksi.

Leipzigin finaali on nyt sitten ohi, itse en tosiaan yksinkertaisesti ehtinyt katsoa tänään tv:stä ollenkaan. Eurosportilta tulee varmaan viikolla uusintana, mutta enpä ole tainnut koskaan muistaa katsoa noita Eurosportin lähetyksiä. En siis osaa itse finaalista sanoa muuta kuin että oikea mies voitti, Christian Ahlmann. Tämä on ihan täysin subjektiivinen näkemys, koska en ainoatakaan suoritusta nähnyt :D Mutta Christian on äärimmäisen taitava, ahkera ja kunnianhimoinen ratsastaja joka on kyllä kaiken menestyksen omalla kovalla työllään ansainnut, etenkin kun hänellä on melkeinpä ollut epäonnea enemmän kuin sitä menestystä. Ja kun ottaa huomioon että menestystäkin on tullut ihan mukavasti, niin epäonnea on kertynyt ehkä vähän keskivertoratsastajaa enemmän.