tiistai 12. helmikuuta 2013

Pojat maailmalla

Joku ehkä muistaa (tai löytyy ne jutut tuolta arkistostakin) että meille tuli toissasyksynä laitumellinen villihevosia koulutettavaksi. Nykyään enemmistö näistä on jo ihan konkariratsuja. Tänään kaksi niistä (minun suosikkini ja inhokkini) olivat Verdenissä valintakomitean arvioitavana, ja toinen otettiin eliittihuutokauppaan ja toinen toukokuun "tavalliseen" huutokauppaan. Sitten ne lähtevätkin lopullisesti suureen maailmaan, vähän jo jännittää minne eliittihevonen mahtaa päätyä ja millä summalla, me kun olemme alusta asti olleet sitä mieltä että se on aivan omaa luokkaansa oleva eläin mutta on toki vaikea sanoa kuinka ojektiivinen se näkemys on... No se selviää huhtikuussa.

Klippasin Consensin viime viikolla ja nyt se näyttää ihan kilpahevoselta. No ulkonäkö pettää, kilpailuissahan se ei ole ollut ikuisuuteen... Mies kyllä lupasi tulevalla kaudella ottaa sen joskus mukaankin, tosin voisi ehkä olla aiheellista treenata sitä ennen edes kerran...? Minä olen kyllä nyt ratsastellut taas suht useinkin, mutta ehkäpä sille voisi joskus estettäkin näyttää.

Consens ei tosin näytä suuremmin esteitä kaipaavan:









Suuremmassa hevosmaailmassa kuohuttaa Jenni Dahlman-Räikkösen rakkauselämän lisäksi ainakin yhteispohjoismaiset hevoskauppiaat, Andreas Helgstrandin väitetään ottaneen myyntiprovisiota Uno Donna Unique-tamman myynnin yhteydessä vaivaiset 900 000 euroa, muistamatta mainita siitä hevosen silloiselle toiselle omistajalle. Kukapa niitä pikkurahoja laskee. :D Aika rohkea temppu, kun kuitenkin nimellään varmasti aika pitkälle hankkii elantonsa.

Suomipoika Antero on kotiutunut mukavasti.


Onhan se hieman kovapäinen (mieheni sanoi sitä kerran talutettuuaan "huomaa kyllä että on suomalainen". En tajua mitä se tarkoitti...?) mutta niin ihanan itsevarma ja rohkea. Sen maailmaa ei ihan pikkujutuilla hetkauteta, ja jos jokin hetkauttaakin niin sitten sitä pysähdytään katsomaan ja matka jatkuu taas.

Kyllä se kaverin mieliksi voi välillä toooosi villinä juoksennellakin














4 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Hauska olisi kuulla miehesi kommentit siinä vaiheessa kun Anteroa aletaan laittamaan satulaan :D

Jilla kirjoitti...

Hauskasti kirjoitettu! :D

Iia kirjoitti...

Ihana Antero, isänmaan toivo, Saksanmaalla.
Jäänkin seurailemaan miten teillä siellä etenee. :)

Pauliina kirjoitti...

Antero on loistotyyppi, kunnon suomipoika. Myönnetään että joskus tietynlainen kevyt... junttius hiukan ärsyttää, mutta ärsytys unohtuu samantien kun Anteron vie tallista ulos. Se mennä puksuttaa aina tomerasti eteenpäin, jos vastaan tulee jotain pelottavia kummajaisia se pysähtyy katsomaan (mutta siis uteliaana, ei paniikkijarrulla) ja jos tulee joku TOSI pelottava juttu niin sitä pitää mennä katsomaan ihan lähempää.

Jos nyt ei oteta vertailukohdaksi noita meidän vuotiaita joita ei ole vielä ikinä talutettu narussa...niin jo nuo meidän 4+ ikäiset ratsut ehtivät saada ainakin viisi sydänkohtausta sellaisista asioista, joita Antero ei edes luokittele tavallisesta poikkeavaksi.