tiistai 10. toukokuuta 2011

En olekaan ehtinyt Consensilla ratsastaa, treenasin koiran kanssa ja mies taas treenasi Consensin kanssa kisoihin. Se meni vain perjantaina kaksi luokkaa joista kuten yleensä ensimmäinen meni hyvin ja toisessa vauhtia oli liikaa ja tuli virheitä.

Itse olen ratsastanut töissä rautakankitammalla joka ei ole alun jälkeen enää juuri paremmaksi muuttunut. Lisäksi olen kokenut ahaa-elämyksiä Ponin kanssa. Poni on erinomaisen hyvin koulutettu ja herkkä, ja sitä pystyy ihan oikeasti ratsastamaan istunnalla. Vasta Ponin kanssa olen ymmärtänyt suurimman osan niistä asioista, joita pomo minulle yrittää opettaa... Itsehän en nyt ihan ponikokoinen ole, mutta Poni on vaikuttanut ihan tyytyväiseltä, ja kun sille ei toisaalta pienempiäkään ratsastajia yksinkertaisesti ole tarjolla, niin vaihtoehdot ovat aika vähissä. En nyt sillä toki joka päivä ratsasta, se on jo iäkäskin, mutta pari kertaa viikossa.

Consensilla ratsastin sitten tänään, sillä oli ollut vapaata perjantain kisoista lähtien joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Täällä on ollut todella lämmin joten kaikki hevoset toimivat hiukan puoliteholla ja kun Consens nyt on vielä aika etupainoinen, niin piti lähinnä keskittyä siihen ettei pää pikkuhiljaa painu aina alemmas ja alemmas. Kaiken lisäksi kentän kastelusysteemi on rikki ja kenttä pölyää niin paljon että siellä ei VOI ratsastaa, joten on pakko ratsastaa maneesissa. Varjossa on tosiaan ollut 26-30 astetta ja maneesi on puoliksi lasitettu, joten tunnelma oli kuin lasitetulla parvekkeella jonne on paistanut hellesäällä aurinko kolme päivää taukoamatta...

Mutta siis olosuhteisiin nähden meni ihan hyvin, huomenna olisi taas minun ratsastuspäiväni, saa nähdä meneekö yhtään paremmin. Consens on kova kolhimaan itseään ja etenkin päätään, ja nyt se oli raapaissut komean palkeenkielen luonnollisesti tarkalleen siihen, mihin turpahihna tulee. Ihan kokonaan en voi turpahihnaa poiskaan jättää joten vähän pelkäsin että se hankaa loven auki, mutta onneksi niin ei käynyt.

Perjantaina Consensilla olisi taas kisat ja tällä kertaa LUPAAN ainakin yrittää päästä katsomaan, ne kun ovat noin 500 metrin päässä meidän kotiovelta. Tosin vielä saattaa tulla mutkia matkaan: naapuripaikkakunnalta on löytynyt yhdestä hevosesta infektioosinen anemia, ja toista tapausta epäillään. Jos se varmistuu, tulee karanteenialueesta 20 km ja kesto on 90 päivää, joten kilpailukausi on sitten siinä... Sekä minun työpaikkani että Consensin asuintalli todennäköisesti jäävät tuon 20 km:n sisälle. Silloin kyseisellä alueella hevosia ei saa kuljettaa kuin poikkeusluvalla, kilpailuja tai muita tapahtumia ei saa järjestää ja eri talleilla ei saa käyttää samoja vaatteita. Huoh, toivottavasti me ei nyt kuitenkaan tähän jouduttaisi.

4 kommenttia:

Suvi kirjoitti...

Toi rautakankitamma kuulostaa mielenkiintoselta! Mikä funktio sillä siis on, onks se ratsutettavana vai treenissä vai mitä?

Pauliina kirjoitti...

No mielenkiintoinen on hyvä termi :D

Mun työpaikka on täysihoitotalli, ja me tarvittaessa myös ratsastetaan/juoksutetaan tms. hevoset. Rautakankitamma tällä hetkellä vain "on", se on yhden miehen jolla on kolme muutakin hevosta, se on ostanut tämän joskus itselleen kisahevoseksi mutta siitä ei tullut mitään joten se on nyt myytävänä. Ratsastin sillä jo syksyllä mutta sitten kun olin reilut neljä kuukautta ratsastustauolla oli tammalla lomaa, sen ratsastettavuus ei silloinkaan ollut ihan loistokasta eikä nyt ainakaan sen parempaa.

Suvi kirjoitti...

Okei, kuulostaa vielä mielenkiintoisemmalta! :D

Sun työ kuulostaa kivalta, tiedän että ei se varmaan oikeesti oo niin hohdokasta hommmaa, mutta silti..:)
Nimim. Mä odottelen lottovoittoa, niin voisin alkaa elää vaan hevosten kanssa ja unohtaa muut hommat.

Pauliina kirjoitti...

No ei mullekaan sitä lottovoittoa ole tullut. :D

Tää mun nykyinen työ on ihan leppoisaa, olen vain osa-aikaisena noiden muksujen takia. Tämä on lähinnä tällaista mielenvirkistystä. Aiemmin olen kyllä tehnyt sitä 12 tuntia päivässä ja 7 päivää viikossa ja täytyy sanoa että kyllä sekin silloin ihan mukavaa oli, mutta ei tässä nykyisessä elämäntilanteessa enää oikein onnistuisi. Enkä ehkä enää jaksaisikaan.