keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Tapahtumia

Minusta tuntuu usein siltä, ettei meillä oikein tapahdu mitään mistä viitsisin alkaa blogiin kirjoittamaan. Juuri eräs vanha kaveri kysyi kuulumisia, ollaan nähty kasvokkain kuutisen vuotta sitten. Mietin ja sanoin että no ei meille nyt mitään erityistä kuulu. :D Eipä tämä arki kovin jännittävää ole, tosin kuten olette ehkä huomanneet, saan tuotettua melkoiset määrät tekstiä ilman mitään varsinaista aihettakaan...

Nyt viikonloppuna tapahtui sentään Jotain, mies nimittäin oli kisoissa pomonsa kanssa, ihan hoitajan ominaisuudessa vain koska hänelle ei siellä ollut oikein luokkia. Olivat siis siellä yötä, vaikka tuossa suht lähellä onkin, mutta koska ovat vähän suuremmat kilpailut. Kaikki blogin lukijat eivät ehkä ole niin tutustuneet kisaelämään, joten kerrottakoon tiivistetysti, että hevoset asuvat talliteltoissa, ja varusteita säilytetään pääasiassa lukituissa kaapeissa "tallin" käytävillä, tai mahdollisuuksien mukaan hevosautossa, usein ne täytyy kuitenkin pysäköidä niin kauas tallialueesta ettei se ole oikein mahdollista. Ja no nytpä kävi sitten niin, että paikalla kävi varkaita, ja jostain syystä miehen pomo oli tällä kertaa ehkä suurin uhri. Monelta vietiin yksittäisiä tavaroita ja pari satulaakin, mutta miehen pomolta koko kaappi. Mikä on sinänsä ihmeellistä, että se ei tuolla tasolla ole ehkä moderneinta mallia, äärettömän suuri, painava ja hankala käsitellä.

Vakuutusyhtiö laski vahingon arvoksi 12 000 euroa, mikä kuulostaa äkkiseltään hurjalta, mutta kaapissa oli kolme arvokasta satulaa, nahkaisia suojia, useat suitset, uudet mittatilaussaappaat, kisatakki ja kypärä, ja pelkkä sellainen kaappikin maksaa pari tonnia. Vakuutusyhtiö ei laskelmista huolimatta (tai ehkä juuri siksi :D) korvaa MITÄÄN, koska ei ollut tapahtunut murtoa. Kaappi olisi pitänyt olla lukitussa tilassa tai sitten olisi pitänyt murtaa kaappi ja viedä vain tavarat. Miehen pomo on luonnollisestikin aika vihainen, rahallinen arvo on hänellekin tuntuva ja lisäksi uusia tavaroita ei saa tilalle ihan vain sillä että menee kauppaan ja laittaa luottokortin vinkumaan: uudet satulat pitää ensin sisäänajaa, pelkkien saappaiden tilaaminen ja saaminen kestää kuukausia, ja sopivankokoisten ja -mallisten suitsien, rintaremmien, suojien yms. etsiminen joka hevoselle on sekin oma hommansa.

Tavaroiden löytymisestä ei ole juuri toivoa, yleensä asialla ovat ammattimaiset rikollisliigat jotka ovat myyneet tavaran jo etukäteen Itä-Eurooppaan. Tämän vuoksi omina hoitaja-aikoinani oli ihan normaalia että tuon kokoisissa kilpailuissa tallialue oli vartioitu, mutta ilmeisesti siitä on viime vuosina alettu luopumaan, mitään velvoitteitahan sellaiseen ei ole. Toki tärkeämmissä kilpailuissa tallit on vartioitu jo pelkästään siksi, ettei kukaan ulkopuolinen pääse aiheuttamaan miljoonahevosille mitään harmeja, ja usein osa hoitajistakin nukkuu tallissa.

Tänään taas miehen pomolla kokeiltavana oleva nuori hevonen oli arvaamatta esittänyt täydellisen rodepukkisarjan kentällä ja lingonnut miehen esteen sekaan (hän ei siis ollut tosin hyppäämässä :D), niin että mies jopa suostui vastustelematta lähtemään sairaalan päivystykseen. Yleisen kivun ja säryn lisäksi ongelmana oli lähinnä turvonnut polvi joka ei kestä kunnolla painoa, se kuvattiin ja luut ovat sentään kunnossa. Polvi toki on siitä ikävä että siinä pn paljon liikkuvia ja helposti särkyviä osia, mutta sen kummemmin ei päivystyksessä voitu tutkia nyt, kun polvi oli vielä kovin turvoksissa. Mies on nyt saikulla pari päivää ja jos polvessa on vain kolhu ja venähdys sen pitäisi parantua itsekseen, muussa tapauksessa täytyy tutkia onko kierukka hajonnut. Rikkinäinen polvi ei ymmärrettävästi ole ratsuttajan työssä varsinainen bonus, joten se täytyy kyllä hoitaa ihan kuntoon asti.

Ai niin ja lisäksi minä onnistuin vielä työmatkalla runttaamaan auton peilin sellaiseen auraustolppaan (siis ei niitä pikku muovikeppejä mitä talvella käytetään, vaan sellaisia isoja, kiinteitä ja raskaita). Liventävänä asianhaarana mainittakoon, että väistin keskellä tietä vastaan tulevaa rekkaa (ko.tiellä ei saa edes kuorma-autolla ajaa...), mutta ärsyttihän se silti. Onneksi nyt ei sen pahemmin mitään hajonnut, tosin jos se tolppa ei olisi sattunut olemaan juuri siinä ei olisi hajonnut mitään.

Minun piti kirjoittaa myös kevyt vuodatus hevosalan töistä ylipäätään sekä niiden töiden hakijoista, mutta koska kello on TAAS vaikka mitä ja pari tuntia yöuntakin on kai saatava, jätän sen nyt huomiseen.

1 kommentti:

Jenni kirjoitti...

Ohhoh, tuntuu kyllä hurjalta tuo varusteiden menetys! =( Ja toki muutkin epäonniset tapahtumat.