sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Viime aikoina ei olekaan taas tapahtunut oikeastaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Töissä vastaan on tullut taas uusia ihmetyksen aiheita, kun yhtäkkiä onkin pitänyt ratsastaa ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Tosin tämä tapa on lähempänä sitä, mihin itse olen aiemmin tottunut joten sikäli helpompaa. Olisi vain mukavaa jos näissä muutoksissa olisi joku sellainen logiikka jota minäkin voisin seurata, vaikka toisaalta onhan se kiva että on vähän jännitystäkin elämässä.

Töissä kävi yksi ikäväkin juttu loppuviikosta, nimittäin erään oikein mukavan naisen hevonen loukkaantui pahasti laitumella ja stressaantui kivusta niin, että sai vielä ähkynkin. Ähkystä se selvisi, onnettomuudessa syntyneen vamman laadusta ei ole vielä varmuutta. Hevonen on ihan eläkeläinen ja jos vamma on vähänkään hankalampi, se lopetetaan. Se nyt ei hevosen kannalta toki ole niin kamalaa, säälittää vain jo valmiiksi omistaja, joka on nähnyt hevosen eteen hurjasti vaivaa, elänyt sen kanssa lähes 20 vuotta ja kuluttaa yhä päivittäin monta tuntia pelkästään 25-vuotiaan hevosen kanssa seurusteluun, sen harjaamiseen ja puunaamiseen. Minun on pakko myöntää, että en itse muodosta hevosiin kovin läheisiä tunnesiteitä, olen kuitenkin ollut läheisissä tekemisissä satojen kanssa ja ne aina kuitenkin joko myydään tai sitten ne kuolevat tai minä siirryn jonnekin muualle. Kiinnyn kyllä aina niihin hevosiin joiden kanssa olen enemmän tekemisissä, mutta en kuitenkaan sillä tavalla, että niistä eroaminen tuottaisi sitten ongelmia. On silti hienoa seurata tuollaista vuosikymmenten aikana kehittynyttä ystävyyssuhdetta ja nähdä, kuinka hevonenkin voi todella kiintyä erityisesti yhteen ihmiseen.

No toivotaan että vamma ei olisikaan kovin vakava, ja hevonen ja omistaja saisivat vielä hiukan yhteistä aikaa. Tosin olen omistajaan jo sen verran ehtinyt tutustua, että tiedän hänen olevan oikein fiksu hevosihminen, joka varmasti ajattelee hevosen parasta vaikka se itselle kipeää tekisikin, eikä pidä hevosta väkisin hengissä jos vamma on paha. Kamalaahan se luopuminen silti on, itse olen työpaikalla erityisesti ihastunut kaverini 27-vuotiaaseen tammaan, jolla alkanee myös olla viimeiset ajat edessä. Se on luonteeltaan vielä äärettömän pirteä ja tarmokas, mutta ihan viime aikoina on kroppa alkanut rajoittaa mieltä siinä määrin, että itse olisin sen ehkä jo pois laittanutkin. Harmi, koska ihan tähän asti se oli fyysisestikin todella hienossa kunnossa.

Consensistakaan ei ole oikein mitään erityistä kerrottavaa, se on kulkenut viime aikoina vähän huonosti ja ollut myös aika vastahankainen, jumittanut ja pukitellut. Kaikki on siis viitannut jonkinlaiseen epämukavavuuteen, mutta en ole oikein osannut sitä paikallistaa, kun tätä on tapahtunut vain ratsastaessa. Muuten se on ollut ihan oma itsensä, ja noin ylipäätään mikään ei ole sen arjessa muuttunut. Sillä oli myös välillä pari kertaa lievää kuumetta, ensin tallissa oli kaikilla lievää flunssaa ja sitten se sai rokotuksen yhteydessä vähän lämpöä, joten olen ajatellut että vastahankaisuus saattaisi liittyä myös tästä johtuvaan väsymykseen. Tänään kuitenkin juoksutin sitä, ja kyllä se mielestäni astuu oikealla takasella alleen eri tavalla kuin normaalisti, jalka myös naksuu hiukan liikkuessa, eli kyse taitaa kuitenkin olla jonkinlaisesta jumituksesta. Se ei onnu, vaan lähinnä näyttää että mahdollisesti jossain lantionseudulla saattaisi olla jotain jumia. No hevonenhan ei ole minun, joten en tiedä tehdäänkö asialle mitään, itse veisin sen jonkinlaiselle niksauttajalle, koska vaiva ei näytä mielestäni niinkään lihaksista johtuvalta enkä oikein usko että meidän ell:kään osaisi siitä sen enempää sanoa, noin päällisin puolin hevonen kun on kyllä ihan kunnossa.

Viime aikoina on tuntunut etten ole saanut sen takaosaa laukassa ollenkaan alle, mutta näyttäisi siltä että vika ei olekaan vain minun ratsastustaidossani vaan sillä on tosiaan jonkinlaisia ongelmia takaosan käytössä. Olen kyllä vähän perfektionisti tällaisissa asioissa, mieheni on ihan tyytyväinen kun se kuitenkin menee ihan siististi niin kuin pyydetään, ja on hypännyt ihan entisellä tavalla, eikä hän murehdi päiväkausia oikean takajalan alle astumisesta. :D Mutta tiedän, että se on ennen mennyt paremmin, toisaalta koska hypätessä ei ole erikoisia ongelmia ollut, ei se nyt varmaan suoranaisesti kipeäkään ole. No pitää katsoa. Sillä on tosin myös lohjennut kaviosta pala ja takajaloissa kengät ovat muutenkin todella löysät kun kengittäjällä on ollut kiireitä, joten toki sekin saattaa häiritä ja toisaalta aiheuttaa niitä jumeja sinne ylös, jos löysien kenkien takia pitää liikkua eri tavalla. Maanantaina kengittäjä on nyt kai kuitenkin vihdoin tulossa, ja jahka hepo nyt saa uudet kengät ja kulkee niillä pari päivää, katsotaan auttaako se yhtään. Sehän on kyllä myös melkoisen suuri ja pitkärunkoinen nuori hevonen, joten jonkinlaisia kasvukipujakin voi vielä olla sekä sellaisia kausia, jolloin vähän keskenkasvuinen kroppa reagoi treeniin herkemmin.

Eipä noita omia kremppoja ja jumituksia tule onneksi analysoitua vastaavalla hartaudella. :D

5 kommenttia:

Jossu kirjoitti...

(Poista vaan kommentti jos et halua sitä tänne.) :) Tunnun nyt työntävän nokkani joka paikkaan. Kuullostaa vain siltä kuin olisi polvessa, tms. hieman löysyyttä ja sen tähden aiheuttanut epämukavuutta. Kyseessä siis on nuori hevonen? Toki en tiedä varmaksi sanoa, kun en ole näkemässä.

Pauliina kirjoitti...

Joo, polveakin kyllä mietin, mutta jotenkin tuntuu että ongelma olisi ylempänä. Hepalle on käynyt kasvuiässä onnettomuus josta ei jäänyt mitään todettuja vaivoja, mutta saattaa olla että sekin on aiheuttanut jotain jumeja tuonne lantion tms. seudulle.

Olen tavannut jonkin verran noita löysäpolvisia hevosia ja ne nostavat jalkojaan eri lailla. Nekin tosin naksuvat, mutta kun en osannut oikein paikallistaa mistä se naksuminen kuului (ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, voi olla että se on naksahdellut jo aiemminkin...). Tosin eiväthän nekään varmaan kaikki samalla tavalla oireile.

Hevonen ei nyt ole enää kovin nuori (6) mutta iso (yli 175cm ja pitkärunkoinen) ja se on ollut kahdella pitkällä sairaslomalla, joten fyysinen kehitys ei ole ehkä ihan keskiverto-6-vuotiaan tasolla.

Ja siis tottakai kommentit ovat oikein tervetulleita. :)

Täytyy nyt ensin katsoa auttavatko uudet kengät yhtään, nykyiset popot ovat kyllä niin vanhat että niiden kanssa liikkumisenkin voisi kuvitella vaikuttavan johonkin.

Jossu kirjoitti...

Jep, toisinaan jotku hevoset ottavat nokkiinsa popottimista (tai niiden sopimattomuudesta). ;) Naksuminen minusta viittaa johonkin löysyyteen, mutta siihen toki voi vaikuttaa juuri lihaskunnon kohotuksella. Minulla on tullut vastaan kuusi vuotiaita joilla kasvu vielä vaiheessa, joten ei tavatonta. Kaikkeen ei aina löydy syytä tai edes välttämättä vaivaa hevosta paljoakaan. Enkä lähde tarkemmin spekuloimaan, koska en hevosta näe.

Toivon mukaan alkaa helpottamaan. Jos on liikkeissä epätasaisuutta, voi alkaa vaikuttamaan lihaksien symmetriaan. Toisaalta minä taas olen turhankin tarkka, joten se mikä monista ei ole nimeksikään heikommin kehittynyt, pistää minulla silmään. Kiitos parturi-kampaajakoulutukseni... :)

Jossu kirjoitti...

Niin ja varmistan vielä, että en tarkoittanut edellisellä komentilla ettet tiedä näitä asioita itsekin. Enemmänkin vain toteamus ääneen. :) En halua että ymmärrät väärin.

Pauliina kirjoitti...

No en ymmärrä väärin, kiva kun kommentoit. Enhän minä noita asioita "julkisesti" pohtisi jos tietäisin jo vastauksen tai en haluaisi mitään ideoita. Sinulla on kuitenkin koulutustakin tuohon fysiikkapuoleen.

Mies oli reissussa ja puhuin nyt hänen kanssaan, sanoi että se on naksunut "aina" satunnaisesti, ja ell oli ollut sitä mieltä että se ei johdu mistään yhdestä tietystä asiasta. Otti kuitenkin juttuni ihan tosissaan eikä kukkahattutäteilynä, välillä itsestäkin kyllä tuntuu että näen joka hevosessa jotain vikaa, koska töissä niissä nyt kaikissa ON jotain vikaa.

Hevonenhan on alle puoli vuotta sitten kuvattu perusteellisesti ja uusimmalla tekniikalla, ja siinä ei ole mitään rakenteellisia vikoja ko. alueella. Ell oli ollut myös sitä mieltä, että naksuminen tulee pääasiassa ylempää, jostain sieltä lantion seutuvilta, mutta siitä ei kai tarvitsisi sen kummemmin välittää. Tämä on muutenkin hevosen heikompi puoli ratsastaessa.

Voi olla että en ole vain kiinnittänyt naksumiseen huomiota, mutta tosiaan takajalan liike oli paljon "veltompaa" kuin normaalisti, joten yhä epäilen jotain jumeja ylempänä, lantiossa tai ehkä polvessakin. Toivottavasti kuitenkin vain jotain lihasjumeja, jota johtuvat vanhoista kengistä. Huomenna kengittäjäjumalan pitäisi tulla, ja ajattelin juoksuttaa huomenna vain kevyesti niin että pääsee vähän liikkeelle, ja katsella sitten lähipäivinä paraneeko tilanne.